TIETOA

HUONEKALUJEN KUNNOSTUKSESTA

JA HUOLLOSTA

KUINKA TUNNISTAA HUONEKALUN PINTAKÄSITTELY?

Vanhojen huonekalujen erilaisia pintakäsittelyjä ovat mm. öljy, vaha, lakka, maali, ootraus, marmorointi sekä kultaus. Useimmat viiluttamattomat huonekalut ovat 1700 -luvun puolesta välistä lähtien olleet maalattuja. Ennen tätä huonekalut olivat maalaamattomia. Pintakäsittelyjä, jotka eivät ole maalauksen tapaan peittäviä, ovat esim. vahaus, öljyäminen, petsaus ja lakkaus. Luonnonhartsit ovat vanhimpia lakkoja. Eräs tällainen on sellakka, jota alettiin käyttää huonekalujen pintakäsittelyssä 1800 -luvun alkupuolella. Sellakkaa levitettiin tullolla, jolloin saatiin tasainen ja kiiltävä pinta. Tätä menetelmää nimitetään sellakkapuleeraukseksi. Selluloosalakan käyttö alkoi 1920 -luvulla ja jatkui aina 1960 -luvulle saakka. Se kestää sellakkaa paremmin valoa, vettä sekä lämpöä. Öljyäminen synnyttää luonnollisen pinnan, josta puun syykuvio kuultaa läpi. Myös vahaaminen synnyttää kauniin, himmeäkiiltoisen puun syykuviota korostavan pinnan. Puun öljykäsittelyyn on käytetty mm. pellavaöljyä ja vahaamiseen carnauba- ja mehiläisvahaa.

Vanhan pintakäsittelyaineen tunnistaminen

• Tiputa denaroitua spriitä (esim. sinol) käsiteltävälle pinnalle.
• Jos pintakäsittelyaine liukenee puuhun asti nopeasti, on pintakäsittely tehty sellakalla.
• Jos pinta tulee tahmaiseksi, on pintakäsittely tehty vernissalla (keitetty pellavaöljy)
• Jos pintakäsittelyaine ei liukene, on pintakäsittely tehty selluloosalakalla

MAALIN JA LAKKOJEN POISTOTAVAT

Vanhoja maali- ja lakkapintoja voidaan mekaanisesti poistaa esim. siklaamalla tai hiomalla. Mikäli maalin/lakan poisto ei onnistu pelkästään mekaanisesti, voidaan käyttää apuna kuumailmapuhallinta, jonka avulla lämmitetään poistettavaa pintaa kunnes se alkaa kuplia, jolloin maali voidaan poistaa helposti esim. lastalla tai siklillä. Lämpöpuhaltimen käytössä on syytä olla varovainen, jottei puu pääse palamaan. Palanut kohta on hankala poistaa. Kuumailmapuhallin ei oikein sovellu lakattujen pintojen poistoon, sillä se polttaa helposti lakan kiinni pintaan. Tehokkain konsti vanhan pinnan poistossa on käyttää maalinpoistoainetta (esim. nitromors). Maalinpoistoaine levitetään poistettavan pintaan ja se annetaan vaikuttaa hetken aikaa, jonka jälkeen vanha pinta kaavitaan pois.

VANHOJEN HUONEKALUJEN UUDELLEEN PINTAKÄSITTELY

Petsit

Petsaus on puun värjäämistä niin, että puun syykuviointi jää näkyviin. Petsattu pinta pitää aina suojata lakalla, vahalla tai öljyllä, koska petsi ei sisällä sideainetta, se ainoastaan värjää puun. Petsi korostaa puun syykuvioita, jolloin puun eri kohdat sekä eri puulajit värjäytyvät eri tavoin.

Petsit voidaan jakaa vesi- ja spriipetseihin. Vesipetsi on jauhemaisessa muodossa, joka sekoitetaan kuumaan veteen. Saman valmistajan eri petsisävyjä voidaan sekoittaa keskenään. Vesipetsit soveltuvat parhaiten uuteen puhtaaseen puuhun. Pinta kannattaa ensin kostuttaa vedellä, jolloin puun syyt nousevat esiin, ja hioa pinta sitten hienolla hiomapaperilla, jolloin näin saadaan tasaisempi pinta. Vesipetsin suojaamiseen soveltuu liuotinohenteinen lakka, sillä vesiohenteinen lakka aiheuttaa helposti petsin liukenemista pinnoilta. Vanhoihin huonekaluihin käytettäessä vesipetsin imeytyvyyttä voi parantaa lisäämällä siihen spriitä (esim. sinol) suhteessa 50% vettä ja 50% spriitä. Spriipetsin imeytyvyys vanhoille puupinnoille on parempi, joten entisöinnissä kannattaa mahdollisuuksien mukaan suosia niitä. Petsattava pinta on aina huolellisesti puhdistettava entisestä pintakäsittelystä aina puupinnalle asti, sillä petsi ei imeydy vanhan pintakäsittelyn läpi. Petsin levityksessä voi käyttää pensseliä, nukkaamatonta kangasta tai vaahtomuovin palaa. Ylimääräinen petsi pyyhitään jonkin ajan kuluttua rätillä pois puun syiden mukaisesti.

Petsilakat

Petsilakoissa on petsi ja lakka samassa tuotteessa. Niiden ongelmana on värin huono imeytyvyys puuhun. Väri jää ikään kuin puun pinnalle, ja lopputulos saattaa olla kirjavan ja epätasaisen näköinen. Petsilakat soveltuvat parhaiten käytettäväksi vanhan lakkapinnan päälle, joka täytyy ensin karhentaa tarttuvuuden parantamiseksi. Lakkapetsiä kannattaa usein ohentaa jonkin verran, jotta se levittyysi paremmin. Pinnan suojaamiseksi ja värin pysymisen parantamiseksi pinta voidaan vielä lakata värittömällä samantyyppisellä lakalla.

Lakat

Lakkoja on olemassa vesiohenteisia sekä liuotinohenteisia, ja niitä on eri kiiltoasteita aina matasta täysin kiiltävään. Huonekalujen entisöintiin soveltuvat parhaiten liuotinohenteiset lakat, joilla saavutetaan kova ja kulutusta kestävä pinta. Vanhojen huonekalujen lakkauksissa käytettiin ennen selluloosalakkoja sekä sellakkaa.

Maalit

Maalit voidaan jaotella vesi- ja liuotinohenteisiin maaleihin. Vesiohenteisia maaleja voidaan käyttää myös huonekalujen maalaamiseen, mutta niiden ongelmana on huonohko levittyvyys sekä nopea kuivuminen. Etuna on niiden hajuttomuus/myrkyttömyys ja se, että ohenteena voidaan käyttää vettä. Maalausvälineet voidaan myös pestä vedellä. Liuotinohenteiset maalit soveltuvat hyvin vanhojen huonekalujen maalaukseen. Ne levittyvät hyvin, ja niillä saadaan kova, kulutusta kestävä pinta. Maalit kuivuvat hitaasti, ja niissä on voimakas haju. Öljymaali on vanha, perinteinen liuotinohenteisiin maaleihin kuuluva maalityyppi, joka on säänkestävä, ja jota voidaan käyttää huonekalujen entisöintiin. Maalit levitetään yleensä siveltimellä; muita levitystapoja ovat esim. tela ja ruisku.

Vahat

Huonekalujen ja puuesineiden suojaamiseen voidaan myöskin käyttää erilaisia puuvahoja. Niillä saavutetaan elävän näköinen ja likaa hylkivä pinta. Vahaa levitetään useita ohuita kerroksia joiden jälkeen pinta voidaan kiillottaa. Vahaus täytyy uusia silloin tällöin käyttökohteesta riippuen. Vahaus voidaan suorittaa vanhan vahauksen päälle. Luonnonvahoja ovat esim. mehiläisvaha ja carnaubavaha. Vaha levitetään rätillä tai vaahtomuovinpalalla. Vahoja on olemassa myös värillisinä, jolloin saadaan samalla sekä väri että pintakäsittely.

Öljyt

Myös puuöljyjä voidaan käyttää puun suojaukseen. Niitä ovat esim. pellavaöljy, kiinanpuuöljy ja parafiiniöljy. Öljyäminen suoritetaan rätillä, vaahtomuovinpalalla tai siveltimellä niin, että levitetään useita ohuita kerroksia, joiden välissä tehdään välihionta esim. teräsvillalla. Öljyn etuna on halkeilematon ja hilseilemätön pinta, joka sopeutuu hyvin puun kosteuden vaihteluihin.

TYÖTURVALLISUUS

Vanhoja huonekaluja entisöitäessä on muutamia työturvallisuusseikkoja jotka kannattaa ottaa huomioon.

Maalinpoistoaineet

Maalinpoistoaineet sisältävät normaalisti vahvoja liuottimia, jotka saattavat olla vaarallisia hengitettäessä. Näitä aineita käytettäessä on syytä huolehtia hyvästä tuuletuksesta, ja siitä että käyttää hengityssuojainta ja suojakäsineitä. Mikäli ainetta joutuu silmiin, on ne huuhdeltava välittömästi runsaalla vedellä, ja hakeuduttava lääkärin hoitoon.

Hiontapöly

Mikäli hiottaessa käytetään hiomakonetta, on syytä käyttää hengityssuojainta sekä ja suojalaseja. Hiomapöly on hienojakoista, ja se kulkeutuu helposti hengitysteihin. Erityisesti ns. jalopuut, kuten esimerkiksi tammi ja pyökki on todettu vaarallisiksi.

Kuumailmapuhaltimen käyttö

Käytettäessä kuumailmapuhallinta saattaa vanhoista maaleista ja muista pintakäsittelyaineista haihtua myrkyllisiä aineosia, joten hengityssuojaimen sekä ja suojakäsineiden käyttö on suositeltavaa. Puhaltimen käyttö saattaa aiheuttaa myös palovammoja.

Liuotinpohjaiset maalit ja ohenteet (esim. tärpätti, asetoni ja tinneri)

Liuotinpohjaisia tuotteita käytettäessä kannattaa huolehtia hyvästä tuuletuksesta, sekä käyttää mahdollisesti esim. kertakäyttöhanskoja. Maaliroiskeet iholta kannatta pestä siihen tarkoitetuilla käsienpesuaineilla. Tärpätin käyttö ei ole suositeltavaa.

Työkalut ja koneet, joissa on leikkaavia/pyöriviä teriä

Käytettäessä koneita, joissa on leikkaavia/pyöriviä teriä, kuten esimerkiksi käsisirkkeli ja pistosaha, kannattaa olla erityisen varovainen, koska tapaturmavaara on suuri. Koneita käytettäessä kannattaa käyttää kuulosuojaimia sekä mahdollisesti myös suojalaseja. Käsityövälineistä taltat ja puukot saattavat aiheuttaa viiltohaavoja.

ONGELMAJÄTE JA SEN HÄVITTÄMINEN

Erilaiset liuotinpohjaiset maalit ja pintakäsittely- sekä maalinpoistoaineet ovat ongelmajätettä, eikä niitä pidä kaataa viemäriin. Ne pitäisi säilöä esim. johonkin metalliastiaan ja toimittaa ongelmajätepisteeseen. Myöskään vesiohenteisia maaleja ei pidä kaataa suoraan viemäriin. Tyhjät kuivuneet maalipurkit voi laittaa sekajätteeseen.

Pellavaöljyä sisältävät vahat ja öljyt

Pellavaöljyä sisältävillä tuotteilla on itsesyttymisvaara. Ne pitäisi käytön jälkeen säilöä esim. vesiastiaan tai levittää kuivumaan avattuna tai polttaa välittömästi.

HUONEILMAN KOSTEUDEN VAIKUTUS HUONEKALUIHIN

Puu on elävä materiaali, joka kutistuu ja turpoaa kosteuden vaikutuksesta, ja pyrkii aina asettumaan vallitsevaan kosteusprosenttiin. Huonekalujen säilytyksessä ja käytössä kannattaisi välttää kovin suuria kosteusvaihteluja. Kosteus on myös otollista maaperää lahottajasienille ja erilaisille tuhohyönteisille.

Kosteuden ja lämpötilan muutokset aiheuttavat puuosien halkeamista ja vääntyilyä ja liitosten aukeamista. Pintakäsittelyyn tulee helposti erilaisia säröjä ja halkeamia, sekä kiillon vähenemistä. Erityisen herkkiä ovat viilut ja intarsiakuviot, jotka halkeamisen lisäksi irtoavat herkästi. Vanhojen huonekalujen säilytykseen paras paikka on sellainen, jossa kosteus ja lämpötila pysyvät muuttumattomina.

HIOMAPAPERIT JA NIIDEN KÄYTTÖ

Hiomapaperit jaotellaan karkeuden mukaan siten, että mitä suurempi lukema, sitä hienompi hiomapaperi on kyseessä. Hiomapaperit voidaan lajitella esimerkiksi näin:

KARKEA 40 -100 - maalinpoistoon

KESKIKARKEA 100-180 - pinnan tasoittamiseen

HIENO 180-320 - välihiontaan, viimeistelyhiontaan

On olemassa myös ns. vesihiomapapereita, jotka ovat karkeusasteeltaan yli 1000. Niitä voidaan käyttää puun hiontaan esimerkiksi välihiontaan ja kiillotukseen. Teräsvilla soveltuu myös hyvin puun hiontaan, ja on monesti parempi esim. profiilien hionnassa, koska se myötäilee paremmin profiilin muotoja. Myös teräsvilloja on eri karkeuksia.

Teräsvillat jaotellaan karkeasta hienoimpaan seuraavasti: 

4 - 3 - 2 -  1 - 0 -00 - 000- 0000. 

HienoImmat soveltuvat esim. kiillotukseen, vahan levitykseen ja välihiontaan, ja karkeammat puolestaan esim. maalinpoistoon. Erilaisia hiomatyynyjä on myöskin saatavilla.

PUU- JA VIILUPAIKKAUKSET

Puuhun voidaan tehdä paikkauksia lisäämällä siihen soveltuvaa puuta joko samasta puulajista, tai syyrakenteeltaan samanlaisesta puusta kuin alkuperäinen. Vanhoissa huonekaluissa kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää vanhaa puuta. Paikattava kohta tehdään suoralinjaiseksi käyttämällä esim. talttaa, jolloin paikkapala on helpompi sovittaa paikalleen. Kiinnitys tehdään liimalla, jonka jälkeen pinta hiontaan tasaiseksi. Myös viiluun voidaan tehdä paikkauksia, joskin niistä on vaikea saada täysin huomaamattomia. Viilun tulisi olla samantyyppistä kuin alkuperäinenkin. Korjattavan kohdan reunat viistetään suoraksi esim. mattoveitsellä, ja viilusta tehdään tarkalleen samankokoinen korjauspala. Viilun voi kiinnittää tavallisella puuliimalla. Pienet paikat voidaan laittaa puristukseen maalarinteipillä. Isommat paikkaukset voi puristaa asettamalla esim. sopivan kokoinen puulevy paikattavan kohdan päälle. Puun ja viilun väliin kannattaa laittaa esim. paperia, jottei levy tarttuisi viiluun kiinni. Liiman kuivuttua viilun reunat hiotaan tasaiseksi.

HUONEKALUJEN HOITO

Älä sijoita huonekaluja voimakkaaseen auringonvaloon, sillä se tummentaa nopeasti puun sävyä. Huomio mahdollinen auringonpaiste sijoittaessasi esineitä, sillä se jättää helposti erisävyisen jäljen. Älä laita kuumia astioita suoraan puupinnalle. Älä myöskään jätä vettä tai muuta nestettä puu- tai viilupinnalle esimerkiksi kukkia kastellessasi.

Hoito ja suojaus

Nihkeä- tai kosteapyyhintä tehdään neutraalissa pesunesteessä, kuten esimerkiksi astianpesuliuoksessa tai mäntysuovassa kostutetulla siivouspyyhkeellä. Kosteapyyhinnän jälkeen pinta on hyvä kuivata. Pinnan kiillotukseen/suojaamiseen on saatavilla erilaisia huonekalujen hoitoaineita.

Tahrojen poisto

Tahroihin kannattaa kokeilla ensin laimentamatonta pesunestettä. Väritahrat ja veteen liukenemattomat tahrat poistetaan mineraalitärpätillä tai denaturoidulla spriillä varovasti, koska kaikki pinnat eivät kestä ko. aineilla käsittelyä.

Aineen sopivuus kannattaa testata näkymättömään kohtaan. Lopuksi pyyhitään kostella ja

kuivataan. Kosteuden aiheuttamiin jälkiin ja vaikeisiin tahroihin on olemassa erilaisia kiillotusvahoja (esim. Ring Remover - valm. Liberon)

Öljytyt/vahatut kalusteet

Öljyttyjä ja vahattuja kalusteita voi huoltaa öljyämällä niitä silloin tällöin uudestaan. Vanhaa vahaa ei tarvitse poistaa, sillä uuden vahakerroksen voi levittää vanhan vahan päälle.

MAALAUSVÄLINEIDEN PUHDISTUS JA HUOLTO

Vesiohenteisten maalien ja lakkojen levittämiseen soveltuu parhaiten keinokuituinen pensseli. Luonnonharjaksista valmistetut pensselit soveltuvat puolestaan parhaiten erilaisten öljyjen sekä liuotinohenteisten maalien ja lakkojen levitykseen.

Pensselin käyttöönotto

Pensseli kannattaa pestä vedellä ja saippualla ennen käyttöönottoa ja kuivata hyvin. Näin saadaan irtokarvat irtoamaan ja pensseli notkeaksi.

Säilytys

Pensseliä voidaan säilyttää tärpätissä, pellavaöljyssä, vernissassa, tai näiden sekoituksessa. Sitä ei tarvitse pestä tärpätillä ja kuivata jokaisen maalaus- tai lakkauskerran jälkeen, vaan se vain suditaan kuivaksi ja laitetaan astiaan, jossa on öljyä. Öljyn on yletyttävä reilusti harjasten yli, koska jos pinta on edes harjasten yläpään korkeudella, ilmassa olevalla harjasten osalla öljy kuivuu ja kovettaa pensselin tyven.

Vanhasta puolentoista litran limsapullosta saa näppärästi pensselinsäilytysastian. Pullo katkaistaan hartian kohdalta. Yläosasta tulee hyvä pölysuoja, kun sen alareunaan sahaa neljä viiltoa, jotka mahdollistavat yläosan työntämisen alaosan sisään. Pensselien varsiin voi porata pikkuiset reiät, joista ne saadaan roikkumaan.

Pensselin lyhytaikaiseen säilytykseen voi käyttää pientä muovipussia, jonka sisään pensseli kääräistään. Näin pensseli ei pääse kuivumaan ja on heti käyttövalmis jatkettaessa.

Pensselin puhdistus ja kuivaus

Pensseli pestään pienessä määrässä liuotinta, (esim. tärpätti tai erityiset pensselin pesuun tarkoitetut valmisteet), jotta kaikki maali tai lakka saadaan pois. Ylimääräinen maali tai lakka kuivataan nukkaamattomaan liinaan tai talouspaperiin. Tämä toistetaan niin moneen kertaan, että tärpätti pysyy kirkkaana. Kannattaa kuitenkin käyttää useampi pikkuerä liuotinta ennemmin kuin vain huljuttaa pensseli yhdessä isossa määrässä. Kun lakka tai maali on saatu pois, pensseli pestään vielä vedellä ja astianpesuaineella. Vesiohenteisten tuotteiden ollessa kyseessä riittää puhdistukseen vesi ja saippua.

Pensseli jätetään pesun jälkeen kuivumaan harjakset ylöspäin ilmavaan paikkaan, kuten vaikkapa lasipurkkiin.

HIOMAKONEET

Huonekalujen entisöintiin soveltuu normaalisti parhaiten käsin hionta, mutta joskus on perusteltua käyttää lisäksi erilaisia hiomakoneita. Hiomakoneilla saadaan nopeasti ja tehokkaasti hiottua erilaisia pintoja. Esim. pöydän pinta on nopea hioa tasohiomakoneella. Hiomakoneiden käytön ongelma on, että niillä hiotaan helposti liikaa, sillä huonekalun muodot muuttuvat helposti. Hiomakoneita on erilaisia niiden käyttökohteiden mukaan.

Tasohiomakone

• Soveltuu tasaisten, isojen pintojen hiontaan

Epäkeskohiomakone

• Tekee epäkeskeistä hiomaliikettä, ja soveltuu hiomiseen tasaisilla ja kaarevilla pinnoilla. Esim. viimeistelyhiontaan ja kiillotukseen.

Nauhahiomakone

• Soveltuu suurille pinnoille tehokkaaseen hiontaan.

Kärkihiomakone

• Soveltuu vaikeisiin ja pieniin kohteisiin, esim. huonekalun reunojen ja nurkkien hiontaan.

Yhdistelmähiomakone

• Voidaan käyttää erilaisia ja erikokoisia hiomapapereita. Monikäyttöinen, soveltuu monenlaisiin kohteisiin ja muotoihin.

text: ©juki nieminen
textedit: ©merja pohjola